Week 12: The vet comes out

Viikko 12 pulkassa. Kun tajusin, että mulla on USA:ssa enää 5 viikkoa, iski pieni paniikki. Miten se aika ei tuntunut alussa liikkuvan juuri mihinkään (etenkään 2. kuukaus) ja nyt jäljellä on yhtäkkiä enää viisi viikkoa, joista neljä vietän tilalla ja viikon ajelemalla ympäri lähiosavaltioita. Kaikkea huippuhauskaa on tiedossa noille loppuviikoille, joten varmaan olen Hki-Vantaan lentokentällä nopeammin, kuin uskonkaan. Kotiinpaluusta on jälleen ristiriitaiset fiilikset. Toisaalta on kiva palata Suomeen, nähdä kavereita, olla Mustialassa, päästä treenaamaan taas Westerniä Wilman valvovan silmän alla... Toisaalta täällä alkaa homma pyörimään aika hyvin, niin töiden, kuin ihmissuhteidenkin kannalta. Ei siis mitään romansseja,  vaan ihan isäntäperheen ja kollegojen väliset ihmissuhteet! Sen bull riderin olisin kyllä voinut tuodakin kotiin... ;) 

Viimeiset kolme viikkoa on paikallinen eläinlääkäri tullut tilalle raspaamaan hampaita. Firman nimi on Reata Equine (reataequine.com) ja se on täysin mobiili yritys, eli kaikki tarvikkeet ovat ell autossa, mukaanlukien ultraääni- ja röntgenkuvalaitteet! Aika siistiä. Ensimmäisellä viikolla hevosia oli niin paljon, että aika loppui kesken, joten he tulivat seuraavalla viikolla takaisin raspaamaan loput. Emme kuitenkaan saaneet kuin yhden hevosen raspattua ja toisen ontumisvian tutkittua, kun monsuunisateet yllättivät ja jouduimme lopettamaan työt siltä päivältä. Täällä kun ei oikein sisätiloja ole, joissa voisi hevosia hoitaa. Tällä viikolla saimme vihdoin kaikki tarvittavat hevoset raspattua sekä yhden ontumavian tutkittua. Ontuman tutkiminen oli äärettömän mielenkiintoista, sillä pääsin seuraamaan jalan ultrausta ja ell selitti juurta jaksain minulle (ja muillekin) mitä kuvassa näki. 

Diagnoosina oli vas tj:n syvän koukistajajänteen pieni repeytyminen, joka olisi mahdollisesti korjattavissa shock wavella tai kantasoluhoidolla, mutta olisi a) kallista ja b) todnäk turhaa, sillä hevosen rakenteen vuoksi se repeytyisi todennäköisesti uudestaan. Samaisen jalan vuohisnivelen nivelsiteissäkin oli jotain sanomista, eli hevonen taitaa viettää loput elämästään tyytyväisenä laidunhevosena. Se ei konkreettisesti onnu, vaan jalka on turvoksissa ja hevosen askel ei ole aivan puhdas. Kipua sillä kuitenkaan ei ole, joten sen takia ei tarvitse lopettaa.

Muuta jännittävää ei ole tapahtunut. Meidän piti lähteä Vegasiin ensi viikolla pariksi päiväksi, mutta se suunnitelma pistettiin jäihin erinäisistä syistä. Onpahan syy tulla takaisin näille suunnille (tilan visitoimisen lisäksi). Ja jos joku haluaa matkaseuraksi, niin voi ilmoittautua mulle seuraavan 10 vuoden sisällä, sillä ihan heti reissua ei varmaan pysty taloudellisesti mahdollistamaan. :D Kaikkea muuta jännää on kuitenkin tosiaan tiedossa loppuajaksi, joten vaikka Vegasin poisjääminen tällä reissulla harmittaa, tullaan täältä takaisin silti monta kokemusta rikkaampana. Ei siis muuta, kuin kohti viikkoa 13!

Week 12 is over, so I have 5 weeks left in the States. This is a really scary thought, because I'll be spending on of those weeks on the road seeing neighbour states of Arizona. So basicly, only four weeks left on the ranch. Time didn't move forward at all at the beginning (especially the 2nd month) but now suddenly I'm almost done here. I also have great plans for the 5 weeks, so probably I'll be back in Helsinki sooner  than I realize, as every week will go by really quick. I have really mixed feelings about going home. On the one side it's nice to go back, to see my friends, go back to school, train western again with my trainer.. But then again things are starting to flow really good here and I'm getting more and more attached. And going back means leaving the bull rider behind.. :(

The vet's been coming out for the past three weeks to do teeth/dental flossing for the horses. The company we use is called Reata Equine (reataequine.com) and it is a completely mobile practice. This means that they have everything they need on the truck, including ultrasound and x-ray machines. Cool! The first week we had so many horses that they didn't get to all of them so they had to come back the next week. Then we only got to one horse's teeth and check one lameness issue as the monsuun surprised us and we had to call it a day. We don't have indoor facilities here, so staying outside wasn't really an option. So this week we finally got the rest of the dental flosses done and also checked another horse for his lameness. That was extremely interesting as I got to see the ultrasound images and the vet explained everything he saw to me.

The diagnosis was a tear in the left hind deep flexor tendon. There were also some problems in the ligament. The tear could be treated with shock wave or stemmcell therapy, but that would be a) very expensive and b) probably useless as with his conformation he's very likely to tear it again. So it is possible that this horse will spend his retirement days as a happy pasture horse, as he is not in pain and can live happily with his heard.

Other than that it hasn't been too exiting this week. We were supposed to go to Vegas next week but because of some problems we decided not to go. It is sad, because that would have been cool, but now at least I have a reason to come back to this area (in addition to visiting the ranch!). So if somebody wants to come with, just let me know in the following 10 years or so. ;) financially it's probably not gonna happen really soon... But luckily I have other great plans, so even if Vegas didn't work out this time, I'll still go back with a ton of new memories and experiences. So off to week 13!