Niinhän se on, että täydet 10 viikkoa tuossa tuli täyteen. Jäljellä siis 7,5 viikkoa, noin suunnilleen. Viikkojen/ajan laskeminen on aina vähän suhteellista, koska tulin tänne perjantaina, mutta lähtö on maanantaina, eli riippuu aina vähän miten asian näkee. Anyways, tällä viikolla ei ole tapahtunut oikeasti mitään mainitsemisen arvoista, eli yritän saada tekstiä kirjoitettua ihan tyhjästä. Ja mainittakoon heti näin aluksi, että tänään on kökkö päivä ja kaikki on tyhmää, eli inspis varmaan vähän hukassa.
Anyways, muutoksia on tullut sen verran, että Jennifer vaihtaa työpäivänsä maanantaista sunnuntaihin. Maanantait ovat siis nyt sitten ainoat päivät, jolloin meillä ei ole ulkopuolista työntekijää ja täten myös poissuljettuja vapaapäiviä. No, vapaata on ollut vähän milloin missäkin, tosin aina vaan se yksi päivä viikossa. Se tuntuu usein riittävän eikä sitä aina ihan tietäisikään, mitä kahdella vapaalla tekisi (mikä oppari..). Joskus taas se kaksi vapaata tulisi ihan tarpeeseen.
Tiistaina sain vihdoin mun bootsit (tai siis vihdoin, menihän toimitukseen 5pv... :D ) ja ne on niin hienot ja hyväntuntuiset jalassa! Olen siis erittäin tyytyväinen. Keskiviikkona siirsin karjaa pitkästä aikaa ja oltiin Lenin kanssa ihan kahdestaan. Homma sujui oikein mainiosti, sain itse tehdä suurimman osan siirrosta kun Len availi portteja. Fiilis oli rento ja homma oikein mukavaa. Muutenkin Badgerin kanssa treenit ovat menneet todella hyvin ja oli neiti ihan asiallinen lauantaina tunnilla omistajansa kanssa. Jos se ois reining koulutettu/rakenteeltaan sopiva, niin olisin jo hieromassa kauppoja. Tällä viikolla löytyi univaihdekin pariksi yöksi, tosin nyt se on jo taas hukkunut. Oli aika huippua olla väsynyt ja NUKKUA kolmena yönä! Nyt vaikka väsyttääkin niin ei taas nukuta. No, kaikkihan tietää, mikä ne univelat kuittaa ja Suomessakin sitä voi kai sitten nukkua. Siinä siis kappaleeseen kiteytetty blogikirjoituksen otsikko, huiman jännittävät viikon 10 tapahtumat. :D
Maanantaina, eli huomenna, mulla on aika kiropraktikolle. Odotan aika jännityksellä fiilistä sen jälkeen, se kun on mulle ihan uusi juttu. Tuntuu myös, että hoito tulee ihan oikeaan aikaan, koska kroppa tuntuu olevan aika jumissa ja menossa vaan pahempaan suuntaan, joten pieni lukkojen avaus kuulostaa oikein hyvältä.
Siinä se kokonaisuudessaan vissiinkin. Jos ensi viikon suunnitelmat toteutuu, niin silloin pitäisi olla vähän jännittävämpää tiedossa. Nyt sitten kaikki pitää sormet ristissä ja tsemppaa Suomen reiningin EM-joukkuetta Saksan Augsburgissa! Americanan aikana ratkaistaan Euroopan mestaruus ja meiltä lähti hyvä joukkue kisaamaan.
10 weeks done, 7,5 to go. Countig weeks always kind of depends on the day, as I arrived here on a Friday and leave on a Monday. But 17,5 weeks in total is pretty accurate. Nothing, really nothing, has happened this week so I'll just try to write something about nothing (seemed to work fine with the finnish part). In addition today is just a stupid day so my inspiration is probably lost somewhere.
The biggest change is that Jennifer switched her work day from Monday to Sunday. So now Mondays are the only days we don't have outside help and are thus also not possible days off. It doesn't really matter what day is off, I think I've had almost every week day off at some point. And we only have one day off a week. Usually that's more than enough and I wouldn't even know what to do with 2 days off (what thesis...). Sometimes again, I could kind of use another day too.
On Tuesday I got my new boots and I'm so happy! They're so pretty and feel really comfortable. So yea! On Wednesday I moved cattle since a very long time. It was just me and Len and it was really a lot of fun. I got to do most of the driving and Len opened gates. Badger has been really good the whole week and she seemed to be nice on her lesson with her owner too. If she was reining trained/had the conformation, I would already try to buy her. This week I also found my sleeping mode again for the first time in a while. It was amazing to be tired and SLEEP for three nights! Now the mode is lost again though, but never mind. I guess I can sleep in Finland too. That's it, the whole exitement of the week pretty much in one paragraph. :D
Tomorrow, on Monday, I have my chiropractic appointment. I am exited to see how I feel afterwards, as this will be a totally new experience for me. I've been feeling really stuck for a while and it seem to be getting worse so it's a perfect time for a little lock opening.
So I guess, that's it. If my plans for next week work out, there should be way more to write about then. Now everybody just keep your fingers crossed for the finnish reining team in Americana, Augsburg, Germany, where they'll compete in the European Championships!
Spending the next four months in Arizona, USA doing my second training for school. Here you can read about my progress and time in Amado, AZ.
sunnuntai 25. elokuuta 2013
maanantai 19. elokuuta 2013
Week 9: Changes
Eka viikko ilman Emilya takana. Päivät ovat sujuneet hyvin, mutta on ollut todella outoa, kun Emily ei olekaan enää päivittäin täällä. Huonekin tuntui hassun tyhjälle, vaikka toisaalta nautin parin päivän yksityisyydestä. Torstai-iltana Fanny, eli uusi harjoittelijamme, saapui tilalle. Hän on kotoisin Ranskasta, mutta on asunut viimeisen vuoden Montrealissa tehden opiskelijavaihtoa. Kesän hän halusi viettää Arizonassa joten päätyi tilalle töihin.
Täytyy myöntää, että minua vähän jännitti saada ranskalainen harjoittelija tilalle, koska ranskalaisten kielitaito tunnetusti ei ole kamalan hyvä. Englanti sujuu kuitenkin suhteellisen hyvin ja kyllä hän tuntuu ymmärtävänkin, mitä hänelle selitän. Parin ensimmäisen päivän perusteella hän tuntuu olevan ahkera ja oma-aloitteinen työntekijä, mikä on todella hyvä asia.
Tällä viikolla minulle iski kamala koulustressi. Koska harjoitteluun lähteminen ei todellakaan sujunut niin kuin Strömsössä, palaan Mustialaan vasta lokakuun 15. Harjoittelu tosin olisi jo pulkassa syyskuun ensimmäisinä päivinä, joten olin jo vähällä lähteä aikaisemmin täältä pois ja takaisin kouluun. Olen edelleen sitä mieltä, että aikaisemmin Suomeen paluusta olisi ollut opinnollisesti hyötyä, mutta toisaalta en välttämättä ihan heti pääse tänne takaisin kokemaan sitä, mitä reissun loppupuolella on suunnitteilla. Suomessa olisi ollut myös enemmän aikaa ja energiaa tehdä opparia, mutta kyllä se täälläkin on edistynyt suhteellisen hyvin. Ja edetä se pitääkin, jos meinaan valmistua tammikuussa!
Sunnuntaina järjestimme grillijuhlat tilan asiakkaille. Oli todella mukava ilta ja ruoka oli jälleen tunnetusti erinomaista! Parasta ehkä kuitenkin on se, että pirskeiden jälkeen jääkaappi on täynnä kaikkea hyvää, eli maanantaina söin oikein erittäin maittavan lounaan. ;)
Maanantaina minulla oli oikein onnistunut ratsastus Badgerilla. Viimeisen viikon ajan olen treenannut laukkaa sen kanssa ihan vain maasta käsin siihen pisteeseen, että laukannosto tapahtuu ääniavuilla. Tänään sitten vihdoin kipusin selkään ja laukkasimme pyöröaitauksessa ekaa kertaa yhdessä. Olin niiiiiin iloinen ja ylpeä, kun kaikki meni mallikkaasti. Hieno tamma! :)
Kahdeksan viikon päästä onkin aika lähteä kohti Suomea. Takana tällä hetkellä on siis tosiaan yhdeksän viikkoa, eli yli puolivälin mennään. Aika on oikeasti mennyt ihan älyttömän nopeasti ja tänään havahduin siihen, että kyllä näitä ihmisiä ja muutamaa elukkaakin ja etenkin tätä maata tulee oikeasti ikävä. Toisaalta kuitenkin on kiva palata Suomeen ja joinakin päivinä halu päästä kotiin onkin todella suuri. Toisina päivinä en taas vaihtaisi täällä oloa mihinkään.
P.S. Mähän oon ollu ihan kujalla koko reining urheilusta. Vasta tällä viikolla jotenkin sisäistin ja opin että F1-kuski M. Schumacher vaimoineen harrastaa ko. lajia?! Tai vaimo ihan tosissaan treenaa ja mies vissiin vähemmän tosissaan.. Mistäs mulle löydettäs joku kiva tsiljardööri, kuka vaan haluis ostaa mulle huippuhienon tallin + hevoset? Ei mee nallekarkit kuulkaas aina tasan. Ei todellakaan.
This week was the first one without Emily here. It was very weird not to have her around and even our room seemed so empty after she moved out. But I have to say, I did enjoy the privacy I had for the few days I was alone on the ranch. On Thursday we got our new trainee, Fanny, arrive on the ranch. She's originally from France, but spent the last year in Montreal as an exchange student. She's going to stay here probably until December.
It was very exiting to get a new trainee and I must admit, I was really nervous. All those things you don't know about them, and especially how good their English is. Luckily being nervous wasn't really necessary as Fanny's English is good and she seems to show initiative in working. That's pretty much all we need. :)
This week has been a really stress-full one because of school. My semester starts already on September 3rd with a few interesting classes starting two weeks later. Partly I'd like to be there for those classes but then again I don't get to experience things I know will hapen later during my stay here, if I would go back earlier. My school friends are talking about going back in a few weeks and I kind of feel like I am missing out on a lot. I know that I really am not, because I've been there for three years already, but still. It might also be that my thesis would proceed better in Finland, but it's going alright here too.
On Sunday we had a BBQ party here at the ranch and had our boarders come over. I had a lot of fun and enjoyed the evening very much. The food was, as always, extremely good! And the best part about parties are the leftovers. Needless to say, I had a really tasty lunch on Monday. ;)
On Monday I had a very succesfull ride on Badger. I've been working on her canter for a week now just from the ground. We got to the point that she made the trot-canter transitions just off sound cue. And today I finally cantered her in the roundpen for the first time. I was so happy and so proud! She's such a nice mare.
In 8 weeks I'll be heading towards Finland, so I am over halfway through my stay here. It is still very weird how quickly time flies by. Today it hit me; I am really going to miss the people and animals here and the country. Then again, it's nice to go back home. Somedays I really miss Finland and the people there. On other days again, I wouldn't trade being here for anything!
Just a short update again. I'll write more when something really exiting happens again!
Täytyy myöntää, että minua vähän jännitti saada ranskalainen harjoittelija tilalle, koska ranskalaisten kielitaito tunnetusti ei ole kamalan hyvä. Englanti sujuu kuitenkin suhteellisen hyvin ja kyllä hän tuntuu ymmärtävänkin, mitä hänelle selitän. Parin ensimmäisen päivän perusteella hän tuntuu olevan ahkera ja oma-aloitteinen työntekijä, mikä on todella hyvä asia.
Tällä viikolla minulle iski kamala koulustressi. Koska harjoitteluun lähteminen ei todellakaan sujunut niin kuin Strömsössä, palaan Mustialaan vasta lokakuun 15. Harjoittelu tosin olisi jo pulkassa syyskuun ensimmäisinä päivinä, joten olin jo vähällä lähteä aikaisemmin täältä pois ja takaisin kouluun. Olen edelleen sitä mieltä, että aikaisemmin Suomeen paluusta olisi ollut opinnollisesti hyötyä, mutta toisaalta en välttämättä ihan heti pääse tänne takaisin kokemaan sitä, mitä reissun loppupuolella on suunnitteilla. Suomessa olisi ollut myös enemmän aikaa ja energiaa tehdä opparia, mutta kyllä se täälläkin on edistynyt suhteellisen hyvin. Ja edetä se pitääkin, jos meinaan valmistua tammikuussa!
Sunnuntaina järjestimme grillijuhlat tilan asiakkaille. Oli todella mukava ilta ja ruoka oli jälleen tunnetusti erinomaista! Parasta ehkä kuitenkin on se, että pirskeiden jälkeen jääkaappi on täynnä kaikkea hyvää, eli maanantaina söin oikein erittäin maittavan lounaan. ;)
Maanantaina minulla oli oikein onnistunut ratsastus Badgerilla. Viimeisen viikon ajan olen treenannut laukkaa sen kanssa ihan vain maasta käsin siihen pisteeseen, että laukannosto tapahtuu ääniavuilla. Tänään sitten vihdoin kipusin selkään ja laukkasimme pyöröaitauksessa ekaa kertaa yhdessä. Olin niiiiiin iloinen ja ylpeä, kun kaikki meni mallikkaasti. Hieno tamma! :)
Kahdeksan viikon päästä onkin aika lähteä kohti Suomea. Takana tällä hetkellä on siis tosiaan yhdeksän viikkoa, eli yli puolivälin mennään. Aika on oikeasti mennyt ihan älyttömän nopeasti ja tänään havahduin siihen, että kyllä näitä ihmisiä ja muutamaa elukkaakin ja etenkin tätä maata tulee oikeasti ikävä. Toisaalta kuitenkin on kiva palata Suomeen ja joinakin päivinä halu päästä kotiin onkin todella suuri. Toisina päivinä en taas vaihtaisi täällä oloa mihinkään.
P.S. Mähän oon ollu ihan kujalla koko reining urheilusta. Vasta tällä viikolla jotenkin sisäistin ja opin että F1-kuski M. Schumacher vaimoineen harrastaa ko. lajia?! Tai vaimo ihan tosissaan treenaa ja mies vissiin vähemmän tosissaan.. Mistäs mulle löydettäs joku kiva tsiljardööri, kuka vaan haluis ostaa mulle huippuhienon tallin + hevoset? Ei mee nallekarkit kuulkaas aina tasan. Ei todellakaan.
This week was the first one without Emily here. It was very weird not to have her around and even our room seemed so empty after she moved out. But I have to say, I did enjoy the privacy I had for the few days I was alone on the ranch. On Thursday we got our new trainee, Fanny, arrive on the ranch. She's originally from France, but spent the last year in Montreal as an exchange student. She's going to stay here probably until December.
It was very exiting to get a new trainee and I must admit, I was really nervous. All those things you don't know about them, and especially how good their English is. Luckily being nervous wasn't really necessary as Fanny's English is good and she seems to show initiative in working. That's pretty much all we need. :)
This week has been a really stress-full one because of school. My semester starts already on September 3rd with a few interesting classes starting two weeks later. Partly I'd like to be there for those classes but then again I don't get to experience things I know will hapen later during my stay here, if I would go back earlier. My school friends are talking about going back in a few weeks and I kind of feel like I am missing out on a lot. I know that I really am not, because I've been there for three years already, but still. It might also be that my thesis would proceed better in Finland, but it's going alright here too.
On Sunday we had a BBQ party here at the ranch and had our boarders come over. I had a lot of fun and enjoyed the evening very much. The food was, as always, extremely good! And the best part about parties are the leftovers. Needless to say, I had a really tasty lunch on Monday. ;)
On Monday I had a very succesfull ride on Badger. I've been working on her canter for a week now just from the ground. We got to the point that she made the trot-canter transitions just off sound cue. And today I finally cantered her in the roundpen for the first time. I was so happy and so proud! She's such a nice mare.
In 8 weeks I'll be heading towards Finland, so I am over halfway through my stay here. It is still very weird how quickly time flies by. Today it hit me; I am really going to miss the people and animals here and the country. Then again, it's nice to go back home. Somedays I really miss Finland and the people there. On other days again, I wouldn't trade being here for anything!
Just a short update again. I'll write more when something really exiting happens again!
maanantai 12. elokuuta 2013
Smelly week 8.
Viiko kasi pulkassa, järkyttävää miten nopeasti aika menee. Tästä eteenpäin kaikki on hyvin pitkälti kotiin päin, eli 14.8. ollaan puolivälissä. Ei yhtään tunnu sille, vaikka toisaalta hetkittäin hajottaakin aika kovin. Päivät ovat todellakin samanlaisia ja tilan rutiinit ovat aika tuttuja pikkuhiljaa. Juuri kun tottui siihen, miten asiat ovat nyt, on jälleen muutosten aika. Emily oli vikaa päivää töissä lauantaina ja torstaina saadaankin uusi harjoittelija Ranskasta tilalle. Hän on vissiin ainakin sen aikaa täällä, että minä ehdin lähteä takaisin Suomeen. Eli vaikka toisaalta kyseessä on suhteellisen iso muutos, on meillä kuitenkin se 2kk aikaa saada homma taas toimimaan ja rutiinit kohdalleen.
Tällä viikolla ollaan käyty pientä taistoa skunkkeja vastaan. Keskiviikkoaamuna huomasimme Emilyn kanssa, että meidän rehuvarastossa asuu sitten perheellinen näitä ihania haisuotuksia. No, se huone oli sitten hyvin pitkälti rauhoitettu sen päivän, sillä kukaan ei halunnut saada kaasuja päällensä. Voin kertoa, että sen päivän suhteen rutiinit kusivat ja kovin. No, illalla Gus levitti jotain pippurijauhetta varastoon ja seuraavana aamuna skunkit olivat onneksi muuttaneet. Torstai-iltana tosin tajusimme, että ne pohtivat muuttoa talon kuistille. Capi, eli tilan koira meni illalla ulos ja yhtäkkiä skunkkien haju tuli taloon sisälle. Koira oli nähnyt yhden niistä, tappanut sen ja saanut samalla kaasut päällensä. Vaikka Capi pestiin ja puunattiin heti, on siinä edellen tietty skunkki odeur havaittavissa. Nyt en sitten tiedä, mihin loput elikoista päättivät muuttaa, ei olla nähty niitä pariin päivään.
Sunnuntaina olin yksin töissä pitkästä aikaa eikä se nyt niin kamalaa ollut. Lauantaina Ginger päätti astua jalkani päälle ja pikkuvarvas otti aika kovin osumaa. Mutta nyt se alkaa olla taas parempi, eli ehkä selviän tästä suuresta traumasta. Anyways, sunnuntaina Emily haki minut neljän aikaan tilalta ja menimme hänen vanhemmilleen dinnerille. Siellä oli myös heidän tuttavaperheensä, ketkä asuvat Itävallassa. Oli ihan huippu ilta. Pelattiin lentopalloa uima-altaassa, ruoka oli hyvää ja seura hauskaa. American hospitality on kyllä ihan omaa luokkaansa. Jäin sinne yöksi ja menimme aamulla Emilyn kanssa Bobo'siin aamupalalle. Söin elämäni ekan chocolate chip-banana-pancaken ja oli aivan törkeän hyvää. Paikka oli aika tyypillinen amerikkalainen diner ja olin ihan innoissani siitä, että näin tällaisen paikan. Omnomnomn.. :)
Muuten tänne ei kuulu mitään ihmeellistä. Taaskaan.. Niin kuin sanoin, päivät ovat aika samanlaisia, perus tallihommia. Kuumakin on edelleen.
Päivät, jolloin näkee muutakin kuin tilan, ovat ihan huippuja. Tykkään USAsta maana, täällä on kivoja ihmisiä, kivoja paikkoja ja oikeesti aika siistiä. Jossain vaiheessa on pakko tulla takaisin ja nähdä lisää. Tän reissun aikana tuun näkemään kuitenkin suhtellisen vähän siitä, mitä kaikkea tällä maalla on tarjota. Ja vaikka kulttuurissa on paljon eroja ja tilalla on välillä vähän vaikeeta, on itse maahan loppupeleissä ollut todella helppo päästä sisälle, niin sanotusti. Eli kyllähän täällä siis taitaa olla kivaa, in the end. :)
Eli ei muuta, kuin kohti viikkoa 9!
Week 8 check! On August 14th I'm halfway through, crazy! Even though I have my bad moments and days it's still so amazing how fast time flies by. I don't feel like I've been here for 2 months, not at all. On Saturday Emily had her last day and it's really sad that she had to go back to school. We had our own little team that worked great. But on Thursday we're gonna get a new trainee from France. I think she'll be here at least until I go back home, so luckily we have time to make things work with her too. And luckily Emily is close by, so we can still meet and do fun stuff on our days off.
This week has been a smelly one. On Wednesday morning Emily and I noticed that a skunk family had moved in to the feed room. Needless to say, the feed room was pretty much out of bounds for the day until Gus put some pepper powder thing into the room. Next morning the skunks had luckily moved. They really messed up the morning routine on Wednesday. Thursday evening we noticed though that they were thinking about moving on the porch of the house. Capi, our ranch dog, went out and suddenly the smell of skunk came in the house. Capi had killed one of the skunks and got sprayed in the process. Even though he got washed right away, he still has a skunky odeur on him. Poor thing. Now I don't really know where the skunks live, I haven't seen or smelled then for a few days.
So on Sunday I worked alone for the first time in a while. It wasn't that bad. I kind of like working alone too. The day before Ginger decided to step on my foot so my toe was kind of banged up, which made life a little bit more difficult for a while. But now it's getting better again, so maybe I'll survive. At four Emily picked me up and we drove to Tucson to her parents' house, where we had dinner. They had some family friends from Austria over too and I had a great time. We played volley ball in the pool, had really good dinner and nice conversations. I stayed over there for the night and in the morning Emily and me had breakfast at Bobo's. I had my first ever chocolate chip-banana-pancake and it was soooo good! Bobo's is a pretty typical american diner and I was so exited about the place.
Otherwise the days go by, they don't differ from each other much. And it's still hot.
I think that I enjoy the days I get to see stuff outside the ranch the most. I like the USA as a country, the nice people and cool places. I have to come back at some point, because during this stay I'm going to see just a small part of what this country really has to offer. And even though there are many cultural differences between the USA and Finland, it has been quite easy for me to settle in to the country. So I guess, in the end, I like it here. :)
That's it for now again. Off to week 9!
Tällä viikolla ollaan käyty pientä taistoa skunkkeja vastaan. Keskiviikkoaamuna huomasimme Emilyn kanssa, että meidän rehuvarastossa asuu sitten perheellinen näitä ihania haisuotuksia. No, se huone oli sitten hyvin pitkälti rauhoitettu sen päivän, sillä kukaan ei halunnut saada kaasuja päällensä. Voin kertoa, että sen päivän suhteen rutiinit kusivat ja kovin. No, illalla Gus levitti jotain pippurijauhetta varastoon ja seuraavana aamuna skunkit olivat onneksi muuttaneet. Torstai-iltana tosin tajusimme, että ne pohtivat muuttoa talon kuistille. Capi, eli tilan koira meni illalla ulos ja yhtäkkiä skunkkien haju tuli taloon sisälle. Koira oli nähnyt yhden niistä, tappanut sen ja saanut samalla kaasut päällensä. Vaikka Capi pestiin ja puunattiin heti, on siinä edellen tietty skunkki odeur havaittavissa. Nyt en sitten tiedä, mihin loput elikoista päättivät muuttaa, ei olla nähty niitä pariin päivään.
Sunnuntaina olin yksin töissä pitkästä aikaa eikä se nyt niin kamalaa ollut. Lauantaina Ginger päätti astua jalkani päälle ja pikkuvarvas otti aika kovin osumaa. Mutta nyt se alkaa olla taas parempi, eli ehkä selviän tästä suuresta traumasta. Anyways, sunnuntaina Emily haki minut neljän aikaan tilalta ja menimme hänen vanhemmilleen dinnerille. Siellä oli myös heidän tuttavaperheensä, ketkä asuvat Itävallassa. Oli ihan huippu ilta. Pelattiin lentopalloa uima-altaassa, ruoka oli hyvää ja seura hauskaa. American hospitality on kyllä ihan omaa luokkaansa. Jäin sinne yöksi ja menimme aamulla Emilyn kanssa Bobo'siin aamupalalle. Söin elämäni ekan chocolate chip-banana-pancaken ja oli aivan törkeän hyvää. Paikka oli aika tyypillinen amerikkalainen diner ja olin ihan innoissani siitä, että näin tällaisen paikan. Omnomnomn.. :)
Muuten tänne ei kuulu mitään ihmeellistä. Taaskaan.. Niin kuin sanoin, päivät ovat aika samanlaisia, perus tallihommia. Kuumakin on edelleen.
Päivät, jolloin näkee muutakin kuin tilan, ovat ihan huippuja. Tykkään USAsta maana, täällä on kivoja ihmisiä, kivoja paikkoja ja oikeesti aika siistiä. Jossain vaiheessa on pakko tulla takaisin ja nähdä lisää. Tän reissun aikana tuun näkemään kuitenkin suhtellisen vähän siitä, mitä kaikkea tällä maalla on tarjota. Ja vaikka kulttuurissa on paljon eroja ja tilalla on välillä vähän vaikeeta, on itse maahan loppupeleissä ollut todella helppo päästä sisälle, niin sanotusti. Eli kyllähän täällä siis taitaa olla kivaa, in the end. :)
Eli ei muuta, kuin kohti viikkoa 9!
 |
| Paikka, jossa mieli lepää. / Favourite spot on the ranch. |
This week has been a smelly one. On Wednesday morning Emily and I noticed that a skunk family had moved in to the feed room. Needless to say, the feed room was pretty much out of bounds for the day until Gus put some pepper powder thing into the room. Next morning the skunks had luckily moved. They really messed up the morning routine on Wednesday. Thursday evening we noticed though that they were thinking about moving on the porch of the house. Capi, our ranch dog, went out and suddenly the smell of skunk came in the house. Capi had killed one of the skunks and got sprayed in the process. Even though he got washed right away, he still has a skunky odeur on him. Poor thing. Now I don't really know where the skunks live, I haven't seen or smelled then for a few days.
So on Sunday I worked alone for the first time in a while. It wasn't that bad. I kind of like working alone too. The day before Ginger decided to step on my foot so my toe was kind of banged up, which made life a little bit more difficult for a while. But now it's getting better again, so maybe I'll survive. At four Emily picked me up and we drove to Tucson to her parents' house, where we had dinner. They had some family friends from Austria over too and I had a great time. We played volley ball in the pool, had really good dinner and nice conversations. I stayed over there for the night and in the morning Emily and me had breakfast at Bobo's. I had my first ever chocolate chip-banana-pancake and it was soooo good! Bobo's is a pretty typical american diner and I was so exited about the place.
Otherwise the days go by, they don't differ from each other much. And it's still hot.
I think that I enjoy the days I get to see stuff outside the ranch the most. I like the USA as a country, the nice people and cool places. I have to come back at some point, because during this stay I'm going to see just a small part of what this country really has to offer. And even though there are many cultural differences between the USA and Finland, it has been quite easy for me to settle in to the country. So I guess, in the end, I like it here. :)
That's it for now again. Off to week 9!
sunnuntai 4. elokuuta 2013
Week 7: Just a normal work week
Seitsemän viikkoa on jenkkilää nyt takana. Luku tuntuu pienelle, mutta kun ajattelee, että reilun viikon päästä ollaankin jo puolivälissä, yhtäkkiä tajuaa, että takana on jo lähes kaksi kuukautta. Ja se on suhteellisen pitkä aika. Jännä ajatella, että kun tulen takaisin, Suomessa on jo täysi syksy. Täällä lokakuussa lämpötilat huitelevat edelleen 20 asteen yläpuolella ja olosuhteet muuttuvat vasta silloin siedettäviksi. ;)
Tämä viikko on ollut todellakin ihan perushuttua. Isäntäväki tuli tiistaina takaisin lomalta ja sinne se rauha sitten katosikin. Ei vaan, vaikka lomaviikko meni tilalla paremmin, kuin hyvin, oli ihan mukava saada pomot takaisin. Toisten tilan vahtiminen ja siitä vastuussa oleminen on kuitenkin aina hieman stressiä nostattava asia.
Treenattavien hevosten määrä on mulla nyt pysynyt siinä normisti yhdessä per päivä, joskus ridaan kaksi. Toinen niistä on 5-vuotias Brownie, johon olen aikaisemmin viitannut sanalla "tankki". Brownie on siis jonkun sortin kylmäverityyppinen tapaus, rakenteeltaan tyypillinen työhevonen. Se on kehittynyt kahdessa kuukaudessa ihan hirmuisesti ja olenkin meidän yhteistyöstä aika ylpeä. Joskus tosin pistää harmittamaan, ettei mulla ole projektina sellaista osaavaa hevosta, joka voisi opettaa mulle lisää, vaan nyt tilanne on molempien treenattavien kanssa päinvastainen. Vaikka jokaiselta hevoseltahan sitä oppii aina jotain ja tosiaan Brownien kanssa ollaan tultu todella paljon eteenpäin seitsemässä viikossa. Se on myös tarhassa toista kuukautta, jotta sen syömistä voidaan kontrolloida. Painoa on kyllä pudonnut hyvin ja lihasta kehittynyt, eli oikeaan suuntaan ollaan menossa.
Toinen projekti on Badger, 7-vuotias tamma, joka on tuotu Meksikosta. Väritykseltään ruskea-valkoinen, paint-tyyppinen, mutta en usko että on rodultaan puhdas paint, saatika quarter. Rakenteessa kuitenkin paljon tyypillisiä piirteitä quarterille sekä paintille. Badgeristakin olen maininnut aikaisemmin. Gus aloitti sen kouluttamisen suhteellisen nollasta ennen kuin tulin USAan ja ihan alkuajoistani lähtien Badger on ollut mun liikutettavien listalla. Badgerin kanssa tein paljon maasta käsin juttuja ja selästä ollaan kävelty paljon tilaa ympäri erilaisissa maastoissa, menty tunkkien yli jnejne. Sen omistaja haluaa siitä maastohevosen, eli sellainen siitä sitten tehdään. Badgerkin on kehittynyt hyvin, eikä ensimmäinen reaktio kaikkiin apuihin enää ole eteenpäin meneminen vaan eri avuille on eri merkitys. Badger on ihana tammma, jonka kanssa on ollut mukava työskennellä. Ensi viikolla listalla on myös Leggz, 5-vuotias lämminveriruuna, jonka kanssa vissiin harjoittelen ja treenaan maasta käsin ajamalla. Kerran olen ajamista kokeillut täällä joten on mukava oppia jotain täysin uutta.
Täällä ollessa olen tajunnut, kuinka paljon silmä onkaan kehittynyt erilaisten haavojen, ruhjeiden ja turvotusten havaitsemiseen hevosilla (kiitos tästä kuuluu täysin ravihevosten kanssa puuhaamiselle ja sille porukalle, kiitostack!). Pienet jutut jäävät muilta usein huomaamatta ja ihmettelen, miten joku ei voinut nähdä tuota. Tosiasia kuitenkin on, että vuosi taaksepäin en olisi varmasti itsekään ko. naarmua/turvotusta nähnyt. Samalla on jännä seurata, miten täällä reagoidaan erinäisiin vammoihin. Aineet ja pelit ja pensselit ovat aika erilaisia kuin Suomessa, missä olen tottunut pitkälti linimenttiin ja betadinehauteisiin. No, maassa maan tavalla. :)
Pugsley on tutustunut isoon pahaan maailmaan, kun se on päässyt päivisin laitumelle äitinsä kanssa. Samalla laitumella on kolme hiehoa ja kuusi hevosta. Aluksi hevoset jahtasivat ja kiusasivat vasikkaa, mutta nyt tilanne on alkanut rauhoittua. Pugsley kasvaa ihan järjetöntä vauhtia mutta on se vaan edelleenkin niiiiin suloinen.
Parin viikon aikana oon päässyt vuolemaan ja raspaamaan kaks hevosta. Ihan huippua, koska Ypäjän kurssista on tosiaan jo kolme vuotta kohta! Tai 2,5. Iha sama. Herttinen. Ehkä jossain vaiheessa etenen ihan kenggitämiseen asti, mutta tänään sain aika yksin ja ilman suurempaa valvontaa tosiaan tehdä yhden hevosen kokonaan. Ja ihan hyvä tuli, neljä jalkaa ja kaviota tallella myös operaation jälkeen. Hih. Selkä tosin otti vähän osumaa tästä kyseisestä toiminnasta, koska vaikka Quarterit onkin se ainoa oikea hevosrotu, voisi niillä olla vähän pidemmät jalat. Ainakin kengitystä, vuolemista ja raspaamista varten.
Ei tänne muuta. Emily on täällä enää viikon ja seuraavan tytön saapumisesta ei ole mitään varmaa. Kahtellaan.
Week 7 is behind us and it has been just a normal work week, nothing major has happened. Seven weeks sounds like a short time, but when I think that in about a week I'll be half way trough. Then it's also two months done, and that is a pretty long time. It's funny that when I get back to Finland, autumn is going strong there. Here temperatures will be over 20 degrees in October and it's finally going to get bearable.
Nothing has really happened this week. Bobbi and Gus came back on Tuesday so everything has gone back to normal. I have been riding mostly one horse a day, somedays two. One project is Brownie, a 5 year old draft horse gelding that I've been riding since my first week here. He has come a long way in almost two months and I am really proud of the progress we have made. My other project is Badger, a 7 year old mare, originally from Mexico. She has a brown-white paint coat and the conformation of a Quarter/Paint, but I don't know her exact breed. Gus started training her before I got here. But just like Brownie, I've been riding Badger since my first week. I've also done a lot of groundwork with her and we are focusing on making her a good trail horse. That's what her owner wants. In addition to those two, I guess I am getting Leggz, a 5 year old warmblood gelding to my list too. But with him I think it's going to be mostly long driving from the ground. I haven't done that before my time in the US so it's great to learn something totally different and new.
Here I've noticed how my eye for little swellings, cuts and bruises has developed during the last year. And for this I have to thank my work with the trotters and all the people who I work with. So thanks. :) It's also kind of scary to think about how much of those cuts I missed before, but I guess you only learn to see them by looking at them. And working daily with horses really trains the eye.
Pugsley has been introduced to the big bad world. He and his mom spend the days in the same pastures as three heifers and six horses. He still comes in for the nights so that he can rest. The horses were chasing him at the beginning but the situation is getting better every day. He is getting big, fast! But still, he's so cute!
During the past few weeks I've gotten to trim and rasp a few horses. That's really cool and I like it. We had a basic shoeing course at school, but that's like 2,5 years ago, so refreshing the skills is really good and important. Even though the Quarter Horse is the only right breed, they could have a little bit longer legs. At least for the shoeing part. I did one horse today and I really feel it in my back. But hey, what's life without a little bit of pain.
I guess this is it for this week. Tomorrow starts Emily's last week here and I don't know if/when the next trainee will come. Hopefully during August. But laters!
Tämä viikko on ollut todellakin ihan perushuttua. Isäntäväki tuli tiistaina takaisin lomalta ja sinne se rauha sitten katosikin. Ei vaan, vaikka lomaviikko meni tilalla paremmin, kuin hyvin, oli ihan mukava saada pomot takaisin. Toisten tilan vahtiminen ja siitä vastuussa oleminen on kuitenkin aina hieman stressiä nostattava asia.
Treenattavien hevosten määrä on mulla nyt pysynyt siinä normisti yhdessä per päivä, joskus ridaan kaksi. Toinen niistä on 5-vuotias Brownie, johon olen aikaisemmin viitannut sanalla "tankki". Brownie on siis jonkun sortin kylmäverityyppinen tapaus, rakenteeltaan tyypillinen työhevonen. Se on kehittynyt kahdessa kuukaudessa ihan hirmuisesti ja olenkin meidän yhteistyöstä aika ylpeä. Joskus tosin pistää harmittamaan, ettei mulla ole projektina sellaista osaavaa hevosta, joka voisi opettaa mulle lisää, vaan nyt tilanne on molempien treenattavien kanssa päinvastainen. Vaikka jokaiselta hevoseltahan sitä oppii aina jotain ja tosiaan Brownien kanssa ollaan tultu todella paljon eteenpäin seitsemässä viikossa. Se on myös tarhassa toista kuukautta, jotta sen syömistä voidaan kontrolloida. Painoa on kyllä pudonnut hyvin ja lihasta kehittynyt, eli oikeaan suuntaan ollaan menossa.
Toinen projekti on Badger, 7-vuotias tamma, joka on tuotu Meksikosta. Väritykseltään ruskea-valkoinen, paint-tyyppinen, mutta en usko että on rodultaan puhdas paint, saatika quarter. Rakenteessa kuitenkin paljon tyypillisiä piirteitä quarterille sekä paintille. Badgeristakin olen maininnut aikaisemmin. Gus aloitti sen kouluttamisen suhteellisen nollasta ennen kuin tulin USAan ja ihan alkuajoistani lähtien Badger on ollut mun liikutettavien listalla. Badgerin kanssa tein paljon maasta käsin juttuja ja selästä ollaan kävelty paljon tilaa ympäri erilaisissa maastoissa, menty tunkkien yli jnejne. Sen omistaja haluaa siitä maastohevosen, eli sellainen siitä sitten tehdään. Badgerkin on kehittynyt hyvin, eikä ensimmäinen reaktio kaikkiin apuihin enää ole eteenpäin meneminen vaan eri avuille on eri merkitys. Badger on ihana tammma, jonka kanssa on ollut mukava työskennellä. Ensi viikolla listalla on myös Leggz, 5-vuotias lämminveriruuna, jonka kanssa vissiin harjoittelen ja treenaan maasta käsin ajamalla. Kerran olen ajamista kokeillut täällä joten on mukava oppia jotain täysin uutta.
Täällä ollessa olen tajunnut, kuinka paljon silmä onkaan kehittynyt erilaisten haavojen, ruhjeiden ja turvotusten havaitsemiseen hevosilla (kiitos tästä kuuluu täysin ravihevosten kanssa puuhaamiselle ja sille porukalle, kiitostack!). Pienet jutut jäävät muilta usein huomaamatta ja ihmettelen, miten joku ei voinut nähdä tuota. Tosiasia kuitenkin on, että vuosi taaksepäin en olisi varmasti itsekään ko. naarmua/turvotusta nähnyt. Samalla on jännä seurata, miten täällä reagoidaan erinäisiin vammoihin. Aineet ja pelit ja pensselit ovat aika erilaisia kuin Suomessa, missä olen tottunut pitkälti linimenttiin ja betadinehauteisiin. No, maassa maan tavalla. :)
Pugsley on tutustunut isoon pahaan maailmaan, kun se on päässyt päivisin laitumelle äitinsä kanssa. Samalla laitumella on kolme hiehoa ja kuusi hevosta. Aluksi hevoset jahtasivat ja kiusasivat vasikkaa, mutta nyt tilanne on alkanut rauhoittua. Pugsley kasvaa ihan järjetöntä vauhtia mutta on se vaan edelleenkin niiiiin suloinen.
Parin viikon aikana oon päässyt vuolemaan ja raspaamaan kaks hevosta. Ihan huippua, koska Ypäjän kurssista on tosiaan jo kolme vuotta kohta! Tai 2,5. Iha sama. Herttinen. Ehkä jossain vaiheessa etenen ihan kenggitämiseen asti, mutta tänään sain aika yksin ja ilman suurempaa valvontaa tosiaan tehdä yhden hevosen kokonaan. Ja ihan hyvä tuli, neljä jalkaa ja kaviota tallella myös operaation jälkeen. Hih. Selkä tosin otti vähän osumaa tästä kyseisestä toiminnasta, koska vaikka Quarterit onkin se ainoa oikea hevosrotu, voisi niillä olla vähän pidemmät jalat. Ainakin kengitystä, vuolemista ja raspaamista varten.
Ei tänne muuta. Emily on täällä enää viikon ja seuraavan tytön saapumisesta ei ole mitään varmaa. Kahtellaan.
Week 7 is behind us and it has been just a normal work week, nothing major has happened. Seven weeks sounds like a short time, but when I think that in about a week I'll be half way trough. Then it's also two months done, and that is a pretty long time. It's funny that when I get back to Finland, autumn is going strong there. Here temperatures will be over 20 degrees in October and it's finally going to get bearable.
Nothing has really happened this week. Bobbi and Gus came back on Tuesday so everything has gone back to normal. I have been riding mostly one horse a day, somedays two. One project is Brownie, a 5 year old draft horse gelding that I've been riding since my first week here. He has come a long way in almost two months and I am really proud of the progress we have made. My other project is Badger, a 7 year old mare, originally from Mexico. She has a brown-white paint coat and the conformation of a Quarter/Paint, but I don't know her exact breed. Gus started training her before I got here. But just like Brownie, I've been riding Badger since my first week. I've also done a lot of groundwork with her and we are focusing on making her a good trail horse. That's what her owner wants. In addition to those two, I guess I am getting Leggz, a 5 year old warmblood gelding to my list too. But with him I think it's going to be mostly long driving from the ground. I haven't done that before my time in the US so it's great to learn something totally different and new.
Here I've noticed how my eye for little swellings, cuts and bruises has developed during the last year. And for this I have to thank my work with the trotters and all the people who I work with. So thanks. :) It's also kind of scary to think about how much of those cuts I missed before, but I guess you only learn to see them by looking at them. And working daily with horses really trains the eye.
Pugsley has been introduced to the big bad world. He and his mom spend the days in the same pastures as three heifers and six horses. He still comes in for the nights so that he can rest. The horses were chasing him at the beginning but the situation is getting better every day. He is getting big, fast! But still, he's so cute!
During the past few weeks I've gotten to trim and rasp a few horses. That's really cool and I like it. We had a basic shoeing course at school, but that's like 2,5 years ago, so refreshing the skills is really good and important. Even though the Quarter Horse is the only right breed, they could have a little bit longer legs. At least for the shoeing part. I did one horse today and I really feel it in my back. But hey, what's life without a little bit of pain.
I guess this is it for this week. Tomorrow starts Emily's last week here and I don't know if/when the next trainee will come. Hopefully during August. But laters!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)