Week 6: Holiday routine

Viikko 6 pulkassa aika hyvällä menestyksellä. Bobbi ja Gus lähtivät lomalle tiistaina ja meillä on tyttöjen kesken mun mielestä mennyt kaikki paremmin, kuin hyvin. Ollaan saatu päivittäiset hommat tehtyä ajoissa, joten erinäisille projekteillekin on ollut aikaa. Myönnettäkööt, että joskus tehokkuus on kärsinyt hivenen, mutta kyllä rento fiilis ja oman päivän aikatauluttaminen vapaasti vaikuttaa tulokseen aika paljon. Alkuviikosta oli muutama "viileä" päivä, mikä oli kiva. Viimeset pari pv onkin sitten taas ollut tutut reilut 35 astetta ja kostea. Tosin mitä nyt olen ymmärtänyt, niin täällä on aika viileä verrattuna Eurooppaan... :D

Anyways, asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä ja antaneet positiivista palautetta siitä, miten tila on pyörinyt lomaviikon ajan, joten voimme kaikki olla mielestäni oikein ylpeitä itsestämme! Tätä ns. vapautta on jäljellä vielä tiistaihin asti, joten fiilistellään vikatkin päivät. Onnistuin vissiin polttamaan selkäni perjantaina, kun oltiin leikkaamassa puita laitumilla. Tyylikkäästi sitten olin pelkissä urheilurintsikoissa koska oli niin kuuma ja en sitten laittanut aurinkorasvaa alaselkään. Sen lisäksi että nyt on taas uudet hienot rusketusrajat, alaselkä on hieman punainen. Tiedän, I should know better by now. Mutta kantapään kautta, kantapään kautta..

Lauantaina menimme päivälliselle asiakkaan, Nadinen, luo ja oli oikein mukava ilta. Hyvää seuraa, maukasta ruokaa ja muutama lasi viiniä. Olin happy. Ihmiset ovat täällä oikeasti ystävällisiä ja avoimia. Etenkin jos heidän kanssaan juttelee ja on itse oma-aloitteinen. Toki osa on ihan bullshittiä ja perus "how are you" juttuja, ja ketään ei oikeasti kiinnosta, miten voit. Mutta kyllä osaa sitten kuitenkin kiinnostaa. Ja onhan kaikki "oh my god" ja kaikkea joko rakastetaan tai vihataan, kaikki on joko ihan superhuippua tai superkamalaa. Kaikkeen on myös oikeus neuvoa, vaikka kukaan ei apua pyydäkään. Tämä on varmaan kaikkein suurin -ja minulle vaikein- kulttuuriero, mihin on vain totuttava.

Pari viikkoa tosiaan on USA-ajan puoliväliin. Koen olevani ajallisesti taas murrosvaiheessa, jolloin uutuudenviehätys (jos sellaista olikaan) todellakin loppuu ja rutiini alkaa. Viimeiset pari päivää on ollut myös haikeus takaisin Suomeen perheen ja ystävien (sekä reiningin) luo. Mutta eivätpä ne sieltä minnekään katoa, vaan ainakin osa on toivottavasti vastassa kentällä lokakuun 15. klo 15.00 (terminaali 2!). :) Ja vaikka joskus tulee hetkiä, jolloin haluaisin takaisin kotiin, samalla halu matkustaa ja nähdä maailmaa vain kasvaa. Kouluratsastustallilla työskentely on myös vahvistanut sitä tunnetta, että lännenratsastus on mun juttu ja etenkin reining on se, mistä saa fiilikset kohdilleen. Vähitellen halu kisata on myös vahvistunut ekaa kertaa moneen, moneen vuoteen, joten toivottavasti jossain vaiheessa minut nähdään myös reining kisakentillä! Täällä pääsen ehkä kokeilemaan Corin barrel race hevosia, joten ehkä musta sittenkin tulee barrel raceri.. ;) Olen myös oppinut lisää groundworkistä ja toivottavasti Gusilla on loman jälkeen enemmän aikaa opettaa minua, koska se on toinen asia, mikä on lähellä sydäntä. Ja ei nyt unohdeta ropingia!

Eilen saatiin hyvä myrsky (kuulemma, itse nukuin yllättäen) ja vettä tuli puolisen tuumaa, eli tänään ei ole tarvinnut sadettaa peltoja. 2 tuumaa, eli 5cm, sadetta riittää noin kymmeneksi päiväksi pitämään ruohon hyvänä. Kiitos sateen saatiin myös pienen pieni tulva tilan tien yli, mikä onneksi ei paisunut. Jos lähialueella on myös kovat sateet, pienien tulvien riski kasvaa on aina olemassa, kun vesi liikkuu tilalle päin. Tilalla on tulvinut viimeiset kaksi vuotta, joten elämme jännittäviä aikoja. Yleensä tulvimista tosin kestää vain muutaman tunnin, eli en vielä osta snorkkelia.

Viikko ollaan nyt tosiaan tehty töitä putkeen ja ei tunnu oikeastaan missään. Vielä kaksi aamuherätystä ja sitten onkin keskiviikko ja vapaa. Klo 4.55 herääminen sopii minulle yllättävän hyvin ja nukkumassa olenkin yleensä yhdeksän pintaan. En siis tiedä mistä kehitän väsymyksen nukkua tunnista kahteen päivällä, jos siihen vaan on aikaa, mutta hyvin tuntuu uni maistuvan kuitenkin. Täytyisi kyllä ihan testata, miten päikkäreiden jättäminen pois vaikuttaisi yöunien laatuun. Välillä ainakin unet ovat olleet vähän turhan villejä.

Seuraavaan kertaan!

Tämmösiä sit ku oon iso ja rikas! / I want to have beef cattle when I grow up!

Upea auringonnousu. / Beautiful sunrise.

MR. PUGSLEY!

Awww'w!

Niin iso jo! / Such a big boy!

Meidän "tulva". / The "flood".

Week 6: check! I think that we have managed this week really well. Gus and Bobbi left on Tuesday to Canada and the girls and I have held the ranch together and gotten things done. We've done our daily chores early on most days so we've gotten to do some extra projects too. The boarders have been happy and we've gotten some good feedback from them. That makes me happy and a little proud. The ranch is quite a big operation, so it takes some management skills to keep it running. Bobbi and Gus get back on Tuesday, so we still have a few days left for our selves here. I'm sure everything's going to keep running smoothly.

On Friday we went to cut some trees in the pastures and I decided it was too hot to wear a shirt. So I spent about an hour in my sport bra. Clever me put sunscreen on her upper back but forgot the lower back. So now in addition to having new beautiful tan lines, my lower back is reminind me more of the colour red then brown. I know, I really should know better by now. But well, I learn the hard way.. The very hard way somedays.

Saturday night, Nadine who is one of the boarders, had us over for dinner. The night was extremely nice, good food and company and a few glasses of wine. I was really happy. The americans really are more open and welcoming than for example the Finns. Of course some of the "how are you" things is only small talk, but then again, some people are really interested in how you are. There are a lot of cultural differences, some are easier to adjust to than others. And sometimes I just have to stop, breathe and remind myself that I am not in Finland and things are done/people think differently here. And that's good. More experiences for me!

In two weeks I'll be half way through my time in the US. This is the time when routine really sets in. The last few days I've been missing Finland, my family and friends (and reining). I just have to remember that they will be there when I go back. And hopefully someone will meet me at the airport on October 15th, 3pm! And even though I sometimes wish I was back home, at the same time the will to travel and see the world just keeps getting stronger. I'm also more and more sure that western riding -and especially reining- is the discipline I want to do and also hopefully be able to show at some point. I haven't had the need to show in many years, but reining has kind of brought that out of me again, so maybe you'll see me showing at some point. I might also be able to try out one of Cori's barrel race horses, so maybe I'll ditch reining and start competing in barrel racing! Another thing that's close to my heart is groundwork. I've improved in it while I've been here but I hope that I get to do a lot of it before I go home. And let's not forget roping.. :)

We had a good storm yesterday with about half an inch of rain, which caused a very small flood on one of the roads at the ranch. By the next morning it had luckily dried out. Still two mornings to wake up and then I have my day off. I'm really surprised how easy it has been to wake up at 4.55 am (and go to bed at 9 pm) and how working 7 or 8 days in a row has been not too bad.

Anyways, until next time!