Tänään tulee kuluneeksi kolme viikkoa Arizonassa. Hassua, että viikon päästä USA-ajasta on kulunut jo neljäsosa. Äkkiä se aika sitten loppupeleissä menee. Tällä viikolla Emily tuli takaisin (ti) ja meininki onkin ollut sen jälkeen aika let's go. Tiistaiaamuna pari asiakasta kertoi, että näkivät kuinka vasikka syntyi laitumelle eikä noussut ylös ollenkaan ja vasikka vaikutti siltä, ettei kaikki ole ihan ok. No, suhtauduimme tähän hieman kyseenalaisesti, koska se on ihan normaalia, ettei vasikka nouse heti ylös, mutta lupasimme tarkistaa tilanteen. Ja niinhän se oli, että kaikki ei oikeasti ollut ok. Satuin olemaan juuri laitumilla ruokkimassa hevosia, kun näin Gusin lohkolla, jossa karja on, ratsastamassa minua kohti. Kävelin vastaan ja kysyin mikä tilanne oli. Vasikka makasi hiekassa, oli selkeästi syntynyt liia aikaisin ja se täytyi ehdottomasti siirtää pois laitumelta tarhaan. Loppupeleissä ajoin sitten traktorin laitumelle, lastasimme vasikan kauhaan ja lähdin ajamaan hitaasti kohti tilaa. Samalla Gus pyrki ajamaan emää niin, että se seuraisi traktoria. No eihän siitä mitään tullut, joten kokeilin peruuttaa traktoria, jota emä sitten seurasi, kun näki vasikkansa kauhassa. Samalla Gus sai ajettua sitä helpommin.Voin kertoa, että tuli vuoden peruutusharjoitukset tehtyä, kun reilun parinkymenen hehtaarin poikki peruutellaan vasikka kauhassa. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja vasikka sekä emä saatiin tarhaan. Sen jälkeen Gus lähti vauhdilla hakemaan ternimaitoa kaupasta varmuuden vuoksi. Sitten koitimme lypsää lehmästä maitoa vasikalle ja saimmekin enemmän kuin tarpeeksi siihen hätään. Vasikka oli pieni ja heiveröinen, ylikuumentunut auringonpaisteessa eikä ruoka meinannut kelvata.
Tämän jälkeen päiviimme onkin kuulunut vasikan syöttäminen kahden tunnin välein. Emä on antanut todella hyvin maitoa ja olemmekin pärjänneet sillä. Emän kanssa kaikki ei tietenkään mennyt, niin kuin Strömsössä, vaan jälkeiset tulivat todella myöhään eivätkä irronneet itsestään, vaikka se sai useamman piikin oksitosiinia ja muita lääkkeitä. Keskiviikkona illalla saimme kuitenkin jälkeiset irti ja lehmä vaikutti paljon paremmalta (ylläri sinäänsä). Samalla vasikka vahvistuu jatkuvasti, nyt se jo nousee itse ylös ja kävelee päivä päivältä pidemmälle. Herra on hurmannut meidät kaikki ja vaikka päivät ovat venyneet pitkiksi ja yöt ovat jääneet lyhyiksi, on tämä kokemus ollut sen arvoinen. Toisaalta emme malta odottaa, että vasikka, jonka nimi on Pugsley Coco, vihdoin ruokkii itse itsensä. Ainoa huoli on se, että herra tuntuu päivisin kuumenevan eikä elimistö oikein osaa viilentää itseään. Muuten vasikan seliväminen vaikuttaa suhteellisen hyvältä.
 |
| Mr. Pugsley Coco |
 |
| Ensimmäistä kertaa pystyssä / first time standing up |
 |
| Ensimmäisiä askeleita / First steps |
Tällä viikolla oli tienkin myös 4th of July, eli Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivä. Olin fiksu, ja valitsin vapaapäiväkseni perjantain, eli 5.7., mutta eipä olisi ollut ongelma mennä tänään töihinkään, sillä olimme kaikki nukkumassa ennen kymmentä. Katsoimme talon katolta Tubacin, eli viereisen kylän ilotulituksen (ei saanut kuvia, sori.. :/) ja siinä sitten juhlinta olikin. Hieman harmitti kyllä, koska olisin halunnut päästä ihmisten ilmoille, mutta toisaalta kaikilla muilla oli aikainen aamu perjantaina ja pitkä päivä takana, joten kyllähän sen ymmärtää, ettei kellään ollut oikein bilefiilis.
Muuten viikko on taas mennyt niitä perushommia tehdessä, ruokintaa, ratsastusta, tarhojen siivousta ja etenkin kävelyä. Sitä tulee harrastettua aika tosi paljon täällä. Ja tietenkään vasikkaa unohtamatta.Tänään käytiin Emilyn kanssa Green Valleyn Walmartissa ostamassa kumisaappaat (20$ /15,60€ ??!) ja vähän herkkuja ja kyllä olin taas vähän Liisa Ihmemaassa meininkiä havaittavissa. Olisin voinut ostaa vähän kaikkea ihan vaan sen takia, että "tätä ei saa Suomesta. Tuon olen nähnyt leffoissa. Hei tota ne syö aina siinä sarjassa!" Lähes poikkeuksetta kaikki on isompaa rapakon takana, ihan oikeasti. Jopa hammastahnatuubit. Maito esimerkiksi myydään oikeasti niissä gallonan (3,8 l) muovipurkeissa ja ruokapakkaukset ovat järkyttävän kokosia! Jos Suomessa on yksinelävän vaikea löytää fiksun kokoisia pakkauksia ruokaa, niin en halua edes kuvitella, millaista se on täällä. Ja tietenkin, mitä suurempi pakkaus, sitä halvempi pakkaus.
Anyways, seuraavaan kertaan!
English: So, it's been three weeks now that I've spent in Arizona. It's funny that next week I've been here already one month of the four. Time goes by fast. On Tuesday Emily came back from her two week trip and this week has been a crazy one. On Tuesday two of our clients told us that they had seen tha a calf was born and it didn't get up and didn't seem quite alright. Gus told them that he'd check it out in a while, since it is normal that calves don't stand up right away. So later I just (luckily) happened to be in the fields feeding horses when I saw Gus riding up to me and told me that the calf was in trouble. So I drove the tractor all the way down to the field and we put the calf into the tractor bucket. The problem was to get the cow to follow us, so in the end I has to back up all the way (more or less 20 hectars) to the ranch and Gus would drive the cow from behind. This proved to be a good way, because the cow could see her calf all the time. And for me, well I got to practice my backing up!
When we finally got to the corrals, Gus hurried to get some colostrum from the feed store. Luckily the cow was good to milk and we got the first colostrum from her. The calf was clearly premature and very overheated from lying in the sun but we managed to get some milk into him. After this it has been one of our jobs to feed him every two hours during the day. This has made the days longer and the night shorter but the experience has been well worth it. But on the other hand, we can't wait until Mr. Pugsley Coco finally is able to feed himself! He is getting stronger every day, standing up on his own and walking more and more. So it looks pretty good and he'll hopefully make it. The only problem is, that he doesn't seem to be able to cool himself down during the thay, so he gets really over heated.
This week was also the 4th of July, the Independence Day of America. We didn't do anything special because Thursday was a long day and everybody had an early morning again on Friday. Everybody exept me of course, who had her day off on Friday. So today Emily took me to Walmart in Green Valley to get some rubber boots and some snacks. Again I had this Alice in Wonderland feeling and I could have bought anything and everything just because "We don't have that in Finland. This I've seen in movies. And this they always eat on that tv-show!" But it is true, everything is bigger in America, even the toothpaste tube. And the milk is really sold on the big one gallon (3,8 l) plastic cans you see in movies.
Otherwise the week has been quite normal. Feeding horses, riding, cleaning and walking. There's a lot of walking during the days. So luckily I have my rubber boots now so I can stay dry during the monsoon season!
Anyways, until next time.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti