Week 7: Just a normal work week

Seitsemän viikkoa on jenkkilää nyt takana. Luku tuntuu pienelle, mutta kun ajattelee, että reilun viikon päästä ollaankin jo puolivälissä, yhtäkkiä tajuaa, että takana on jo lähes kaksi kuukautta. Ja se on suhteellisen pitkä aika. Jännä ajatella, että kun tulen takaisin, Suomessa on jo täysi syksy. Täällä lokakuussa lämpötilat huitelevat edelleen 20 asteen yläpuolella ja olosuhteet muuttuvat vasta silloin siedettäviksi. ;)

Tämä viikko on ollut todellakin ihan perushuttua. Isäntäväki tuli tiistaina takaisin lomalta ja sinne se rauha sitten katosikin. Ei vaan, vaikka lomaviikko meni tilalla paremmin, kuin hyvin, oli ihan mukava saada pomot takaisin. Toisten tilan vahtiminen ja siitä vastuussa oleminen on kuitenkin aina hieman stressiä nostattava asia. 

Treenattavien hevosten määrä on mulla nyt pysynyt siinä normisti yhdessä per päivä, joskus ridaan kaksi. Toinen niistä on 5-vuotias Brownie, johon olen aikaisemmin viitannut sanalla "tankki". Brownie on siis jonkun sortin kylmäverityyppinen tapaus, rakenteeltaan tyypillinen työhevonen. Se on kehittynyt kahdessa kuukaudessa ihan hirmuisesti ja olenkin meidän yhteistyöstä aika ylpeä. Joskus tosin pistää harmittamaan, ettei mulla ole projektina sellaista osaavaa hevosta, joka voisi opettaa mulle lisää, vaan nyt tilanne on molempien treenattavien kanssa päinvastainen. Vaikka jokaiselta hevoseltahan sitä oppii aina jotain ja tosiaan Brownien kanssa ollaan tultu todella paljon eteenpäin seitsemässä viikossa. Se on myös tarhassa toista kuukautta, jotta sen syömistä voidaan kontrolloida. Painoa on kyllä pudonnut hyvin ja lihasta kehittynyt, eli oikeaan suuntaan ollaan menossa.

Toinen projekti on Badger, 7-vuotias tamma, joka on tuotu Meksikosta. Väritykseltään ruskea-valkoinen, paint-tyyppinen, mutta en usko että on rodultaan puhdas paint, saatika quarter. Rakenteessa kuitenkin paljon tyypillisiä piirteitä quarterille sekä paintille. Badgeristakin olen maininnut aikaisemmin. Gus aloitti sen kouluttamisen suhteellisen nollasta ennen kuin tulin USAan ja ihan alkuajoistani lähtien Badger on ollut mun liikutettavien listalla. Badgerin kanssa tein paljon maasta käsin juttuja ja selästä ollaan kävelty paljon tilaa ympäri erilaisissa maastoissa, menty tunkkien yli jnejne. Sen omistaja haluaa siitä maastohevosen, eli sellainen siitä sitten tehdään. Badgerkin on kehittynyt hyvin, eikä ensimmäinen reaktio kaikkiin apuihin enää ole eteenpäin meneminen vaan eri avuille on eri merkitys. Badger on ihana tammma, jonka kanssa on ollut mukava työskennellä. Ensi viikolla listalla on myös Leggz, 5-vuotias lämminveriruuna, jonka kanssa vissiin harjoittelen ja treenaan maasta käsin ajamalla. Kerran olen ajamista kokeillut täällä joten on mukava oppia jotain täysin uutta. 

Täällä ollessa olen tajunnut, kuinka paljon silmä onkaan kehittynyt erilaisten haavojen, ruhjeiden ja turvotusten havaitsemiseen hevosilla (kiitos tästä kuuluu täysin ravihevosten kanssa puuhaamiselle ja sille porukalle, kiitostack!). Pienet jutut jäävät muilta usein huomaamatta ja ihmettelen, miten joku ei voinut nähdä tuota. Tosiasia kuitenkin on, että vuosi taaksepäin en olisi varmasti itsekään ko. naarmua/turvotusta nähnyt. Samalla on jännä seurata, miten täällä reagoidaan erinäisiin vammoihin. Aineet ja pelit ja pensselit ovat aika erilaisia kuin Suomessa, missä olen tottunut pitkälti linimenttiin ja betadinehauteisiin. No, maassa maan tavalla. :)

Pugsley on tutustunut isoon pahaan maailmaan, kun se on päässyt päivisin laitumelle äitinsä kanssa. Samalla laitumella on kolme hiehoa ja kuusi hevosta. Aluksi hevoset jahtasivat ja kiusasivat vasikkaa, mutta nyt tilanne on alkanut rauhoittua. Pugsley kasvaa ihan järjetöntä vauhtia mutta on se vaan edelleenkin niiiiin suloinen. 

Parin viikon aikana oon päässyt vuolemaan ja raspaamaan kaks hevosta. Ihan huippua, koska Ypäjän kurssista on tosiaan jo kolme vuotta kohta! Tai 2,5. Iha sama. Herttinen. Ehkä jossain vaiheessa etenen ihan kenggitämiseen asti, mutta tänään sain aika yksin ja ilman suurempaa valvontaa tosiaan tehdä yhden hevosen kokonaan. Ja ihan hyvä tuli, neljä jalkaa ja kaviota tallella myös operaation jälkeen. Hih. Selkä tosin otti vähän osumaa tästä kyseisestä toiminnasta, koska vaikka Quarterit onkin se ainoa oikea hevosrotu, voisi niillä olla vähän pidemmät jalat. Ainakin kengitystä, vuolemista ja raspaamista varten. 

Ei tänne muuta. Emily on täällä enää viikon ja seuraavan tytön saapumisesta ei ole mitään varmaa. Kahtellaan.

Week 7 is behind us and it has been just a normal work week, nothing major has happened. Seven weeks sounds like a short time, but when I think that in about a week I'll be half way trough. Then it's also two months done, and that is a pretty long time. It's funny that when I get back to Finland, autumn is going strong there. Here temperatures will be over 20 degrees in October and it's finally going to get bearable.

Nothing has really happened this week. Bobbi and Gus came back on Tuesday so everything has gone back to normal. I have been riding mostly one horse a day, somedays two. One project is Brownie, a 5 year old draft horse gelding that I've been riding since my first week here. He has come a long way in almost two months and I am really proud of the progress we have made. My other project is Badger, a 7 year old mare, originally from Mexico. She has a brown-white paint coat and the conformation of a Quarter/Paint, but I don't know her exact breed. Gus started training her before I got here. But just like Brownie, I've been riding Badger since my first week. I've also done a lot of groundwork with her and we are focusing on making her a good trail horse. That's what her owner wants. In addition to those two, I guess I am getting Leggz, a 5 year old warmblood gelding to my list too. But with him I think it's going to be mostly long driving from the ground. I haven't done that before my time in the US so it's great to learn something totally different and new.

Here I've noticed how my eye for little swellings, cuts and bruises has developed during the last year. And for this I have to thank my work with the trotters and all the people who I work with. So thanks. :) It's also kind of scary to think about how much of those cuts I missed before, but I guess you only learn to see them by looking at them. And working daily with horses really trains the eye.

Pugsley has been introduced to the big bad world. He and his mom spend the days in the same pastures as three heifers and six horses. He still comes in for the nights so that he can rest. The horses were chasing him at the beginning but the situation is getting better every day. He is getting big, fast! But still, he's so cute!

During the past few weeks I've gotten to trim and rasp a few horses. That's really cool and I like it. We had a basic shoeing course at school, but that's like 2,5 years ago, so refreshing the skills is really good and important. Even though the Quarter Horse is the only right breed, they could have a little bit longer legs. At least for the shoeing part. I did one horse today and I really feel it in my back. But hey, what's life without a little bit of pain.

I guess this is it for this week. Tomorrow starts Emily's last week here and I don't know if/when the next trainee will come. Hopefully during August. But laters!