First month

Ensinnäkin, superkiitos Rillalle uudesta blogin bannerista! // Huge thanks to Rilla for the new blog banner!!

Finnish first, English follows..

Niinhän se on, että tänään, sunnuntaina tulee täyteen tasan kuukaus Arizonassa. Siihen kuukauteen on mahtunut paljon, niin tapahtuma kuin tunteitakin. Veikkaan, että lähes koko tunneskaala on käyty läpi, itkupotkuraivareista hysteeriseen nauruun. Sopeutuminen tilalle ja sen töihin on mielestäni sujunut hyvin ja perushommat olivat hallussa jo ensimmäisten viikkojen aikana. Silti päivittäin tulee aina jotain uutta, joskus ehkä jotain, mitä olisi pitänyt käydä läpi jo aikaisemminkin. Haastavinta (henkisesti) tuntuu minulle olevan karjansiirto, koska siinä tapahtuu paljon ja nopeasti. Koen, että ne tilanteet ovat melkoisen stressaavia kaikille, koska kukaan ei halua, että lauma hajoaa ja hajaantuu ympäri pihaa. Siinä mielessä paskempi juttu siis, että karjaa siirretään 3-4 päivän välein laitumelta toiselle. Toisaalta vain karjaa siirtämällä oppii hahmottamaan lauman liikkeitä ja siirtämisestä tulee sujuvampaa. Ja uskon, että olen tämän ensimmäisen kuukauden aikana siirtänyt enemmän karjaa hevosella, kuin moni muu (jos kukaan) Suomessa. Ihan jännä ajatus.

Neljäskin viikko on ollut kiireinen ja kaikki alkavat olla aika poikki. Herätyskello soi päivittäin 4.25 ja pihalla ollaan viimeistään viideltä. Lounastauko on yleensä puolenpäivän aikaan ja viideltä puolisen tuntia iltaruokintaa. Tai siis noin menisi päivän ilma vasikan syöttöä aina kahden tai kolmen tunnin välein. Nyt isäntäperhe vielä keksi syöttää sitä klo 00.00 yöllä ja tämä nakki napsahtaa nyt sitten minulle ja Emilylle, koska Bobbi on Las Vegasissa työmatkalla keskiviikkoon asti. Päivät ovat siis suhteellisen pitkiä, yöt lyhyitä, mutta niin ne on monilla muillakin, joten en valita. Yleensä päivällä ehtii torkahtaa ainakin hetkeksi. Pientä valoa tunnelin päähän tuo myös se, että vasikka alkaa pikkuhiljaa hahmottaa, miten hän itse saa ruokaa, joten toivottavasti parin viikon päästä päivät rauhottuvat ja Pugsleyta ei tarvitse enää syöttää. Ensi viikolla pitäisi alkaa kengitys"koulutus" ja ropingiakin pitäisi taas treenata. Samalla treenattavia hevosia/päivä on tullut taas lisää verrattuna kuluneeseen viikkoon. Tämä viikko on ollut aika iisi sen suhteen onneksi, koska vasikka vie aikaa ja paljon myös työtehtävien välissä. Ja ei täällä toimettomaksi koskaan joudu, aina löytyy jotain hommaa. AgriVenturen asettama 45h/viikko paukkuu tällä hetkellä yli aika tyylikkäästi, mutta onpahan säästössä sitten lokakuussa olevaan viiden päivän lomaan. Vaikka ei täällä tilalla kukaan tunteja laskekaan. Hommat on tehtävä ja niinhän se vaan tällaisessa toiminnassa on.

Viime viikon lauantaina lähdettiin Willcoxiin Coronadon viinitilalle viinimaistajaisiin. Oli ihan huippua päästä hetkeksi pois tilalta ja nähdä vähän muutakin Arizonaa. Willcox on vajaan kahden tunnin päässä Amadosta, eli emme me kauhean kauas menneet, mutta menimme kuitenkin jonnekin. Muutenkin fiilis oli rento ja oli kiva tehdä tilan väen kanssa jotain muuta, kuin töitä. Ja viinitkin olivat hyviä! Mukaan tartttui pullo kuoharia, joka oli vaarallisen hyvää. "Drink 'til he's cute"- lauseella varustettu magneetti lähtee myös mukaan Suomeen muistuttamaan tästä hyvästä säännöstä. Matkan varrella oli niin kutsuttu Texas Canyon, joka oli todella hieno nähtävyys.

Torstaina tilalle tuli hevoskiropraktikko ja pääsin hetkittäin seuraamaan hänen työtään. Äärettömän mielenkiintoista oli kuunnella hänen kommenttejaan hevosesta ennen hoitoa ja samalla havaita itsekin näitä pieniä virheitä hevosen liikkeessä. Ja hoidon jälkeen hevosissa oli tapahtunut suuri muutos. Olen itsekin ajatellut, että varaisi ajan kiropraktikolle, jolla on vastaanotto Green Valleyssa. Ehkä se voisi jeesiä tuota ikuista selkävaivaa, tuntuu meinaan olevan ainoa hoitomuoto, mitä en ole vielä kokeillut. Ja vaikkei se selkää auttaisikaan, uskon, että fiilis tulee olemaan hyvä hoidon jälkeen joka tapauksessa.

Muuten viikko on mennyt suhteellisen hyvin, ilman mitään suurempia haavereita. Tällä hetkellä kaikki huokaisevat "helpotuksesta", kun päivä on ohi. Ehkä päivän paras hetki siirtyy jossain vaiheessa illasta työpäivään, mutta tällä hetkellä energiat ovat aika lopussa päivän päätteeksi. Suuri vaikutus varmasti edelleen on ilmalla, joka siis vieläkin on kuuma ja kostea, vaikka elimistö tottuukin päivä päivältä enemmän. Yli 30 asteen lämmöt eivät enää tunnu miltään, hiki tulee kunnolla vasta, kun lähestytään 40. Sinäänsä järkyttävää. 

Jos on jotain erityistä, mitä haluatte tietää, niin let me know, kirjotan siitä sitten tarkemmin. Muuten pysyttelen tässä ympäripyöreässä verbaalisessa haahuilussa. :)

Fiiliksissä Coronadon Viinitilalla. / Enjoying the wine at Coronado Vineyards.

Ei niin kovin yllättävä varoitus Arizonassa. / Not a really surprising warning in AZ.

Texas Canyon

So the first month in the US is behind me, three more to go. This month has been full of exitement and emotions. I thing I've gone through the whole scale, from crying my eyes out to hysterical laughing. Settling down on the ranch has been smooth and I think that I got the basic routine down quite quickly. Still new things appear daily so there's still a lot to learn. Probably the hardest thing mentally has been moving cattle. Even though it's been done every 3-4 days, I find it to be very challenging because so much happens in so little time. The whole crew seems a little stressed, because nobody wants the heard running around the property. But the only way to get better in driving cattle is to drive cattle, so in that way moving them often helps me to improve. And even during this one month I think that I've driven cattle on horseback more than most (if any) people in Finland. That is a nice and funny thought.

The forth week has been busy, just like the third because of the calf. Feeding him every three hours makes our days longer and nights shorter. Everybody is exhausted and the best moment of the day has been during the evenings when you know that everything's done. The 45h/week that AgriVenture set have gone over a long time ago, but I don't mind. Working at a ranch means to get things done, even if it takes longer than you originally thought. But Pugsley has been trying to nurse on his own for a few days now so we all hope that in a few weeks he'll be able to completely feed himself.

Last week on Saturday we drove up to Willcox, AZ to the Coronado Vineyard for a wine tasting. The afternoon was extremely nice and I enjoyed spending time with the ranch gang off work. It was also fun to get out of the ranch and see different scenes of Arizona. On our way we saw the Texas Canyon which was really cool. The wine at Coronado was nice and I ended up buying a bottle of dangerously good sparkling wine. And of course my "Drink 'til he's cute"- magnet, that will most definately go on my fridge door back in Finland.

On Thurdayd we had an equine chiropractor come to the ranch. I managed to see her work for a while and it was very interesting. First she looked at the horse, how he moved and what was wrong with the movements. Most of the flaws I didn't even see until she pointed them out so it was a good learning experience. And the difference between before and after the treatment was amazing! I've been planning to go and see a chiropractor (yes, for humans) myself and try to find something that could fix my back finally. And even if it doesn't fix it, I'm sure it will help. It's probably the only thing I haven't tried yet.

Otherwise the week has been good, without any major accidents. The weather is still hot and humid but I think that I am getting more and more used to it. Temperatures at around 30 C don't make me feel bad at all, and the sweating really starts only when we're around 40 C. That is kind of crazy!

If there's something specific you want to know more about, let me know and I'll write about it. If not, then I'll continue to write about just the basic stuff..