Hot hot hot in week 2!

Eteläisissä osavaltioissa rikotaan lämpöennätyksiä tänä viikonloppuna. Amadon alueelle luvattiin sen verran lämmintä, ettei kahteen vuoteen ole sellaisia lukemia nähty. Eilinen oli yllättävän hyvä, ei mitään ihmeellistä. Tänään pilvipeite helpotti oloa aivan älyttömän paljon koko aamupäivän. Iltaruokinnan aikaan pilviä ei enää ollut ja sen kyllä taas tunsi. Mittari näytti 106 F eli 41 C. Pelottavaa, ettei 41 C enää tunnu ajatuksellisesti pahalta tai vaikuta paljolta, mutta onhan se aivan helvetin kuuma! Käytiin tänään Bobbin kanssa Green Valleyssä ostamassa mulle pari pitkähihaista kauluspaitaa. Kolme paitaa, yhteensä 8 $ (6,15 €). On täällä kallista.. Okei, second hand storesta kaikki, mutta tallipaidoiksi kun tulee, niin onko mitään väliä. Yks ihan sikahieno punanen paita tarttui mukaan. Toivottavasti kestää kesän täällä ja löytää tiensä Suomeen. :)

Muuten toinen viikko on mennyt ihan leppoisasti. Päivittäin treenaan vähintään kaksi hevosta ja koska Cori oli poissa ja Emily tulee vasta jossain vaiheessa ehkä huomenna (...?) niin olen tehnyt hyvin pitkälti duunareiden hommat yksin. Jennifer oli tosin apuna tietenkin ma ja teki myös to, jolloin sain vapaapäivän. Se meni taas perheen kanssa skypetellessä ja koulujuttuja pohtiessa. On se jännä, että myös USA:ssa opparimotivaatio tuntuu olevan hukassa. On se jännä... Sen lisäksi kaikki harkkajutut ja raportit vois kyllä tunkea jonnekkin, vaikka tonne rapakkoon, koska niistä nyt ei ota hullukaan selvää. Sovelletaan siis parhaalla mahdollisella tavalla ja käytetään sitä Mustialassa paljon hehkutettua luovaa hulluutta tämänkin asian suhteen. 

Suuria vammautumisia on tullut tällä viikolla. On ollut kyllä amputaatiot lähellä. Ensin leikkasin veitsellä peukaloon tyylikkään haavan ja kuljin hieno tuppo kädessä pari päivää. On muuten urpo olo, kun oikean käden peukalo on paketoitu. No, urpo olo on tuttu tunne. Pari pv sen jälkeen sain oikein hienot palohaavat käteen, kun yksi hevonen päätti riuhtasta itsensä taaksepäin kun toin sitä laitsalta pois. Se sattu. Paljon. Onneksi naru meni tosta peukalon ja etusormen välistä, eli kämmen säästyi tältä suurelta traumalta. Oikean jalan päkiässä on ollut rakko ekasta päivästä alkaen eikä se tunnu siitä mihkään menevän. Hengaillaan siis kimpassa vissiin koko kesä. Se niistä vammoista. Kuten huomaatte, on täällä tosi rankkaa.

Eipä täällä sen kummempia vissiin ole tapahtunut. Päivät ovat suhteellisen samanlaisia. Kuumuuden takia olen aloittanut jo 5.00 työt tässä pari päivää ja saatan jopa ottaa tavaksi niin kauan, kuin noin aikaisin on valoisaa. 11-12 aikaan kun on valmis niin voi olla poissa kuumuudesta sen pahimman ajan. Works for me.

Auringonnousu klo 5.30 / Sunrise at 5.30 am

Week two has been hot. Even hotter than normally, at least that's what they say on the weather forecast. The southern states may break heat records and the Amado area is having temperatures like this for the first time in two years. Friday, considering, was quite easy though. And today a nice cloud layer kept the sun away the whole morning and made life extremely nice. In the evening the clouds were gone and you could feel the sun again. 106 F / 41 C can feel really hot, even though I don't consider it to be extremely hot anymore. 45 C is hot I guess. So because of the heat, I've started my work days at 5 am to be out of the heat before it really hits. It's been pretty nice and I think I just might continue doing this as long as there's light out at that time. Today me and Bobbi went to Green Valley to buy me some long sleeve shirts. 3 shirts, 8 $ (6,15 €). Oh such high prices! Ok, they were second hand, but who cares, they are barn clothes.

This second week has been good. I've had at least two horses to train each day and in addition I have been taking care of my other duties on my own, because Cori has been away and Emily starts next week I guess. Jennifer was here of course on Monday and worked extra on Thurday, so that was my day off. So next week should be quite different, when there are the three of us, compared to this week when it's been more or less just me.

Other than that I think everything is the same as last week. Days are quite similar to each other and nothing major has happened.

Until next time then!

First week thoughts.

Niinhän se on, että Suomessa porukka juhlii juhannusta. Jos Facebookissa vähänkään käy, on sitä aika mahdoton olla huomaamatta (etenkin jos muutama tuttu onnistui tekemään asuntoautosta juhannuskokon ;)). Tämä on nyt toinen vuosi putkeen, kun teen jotain aivan muuta, kuin juhlin Suomen keskikesän juhlaa. Viime vuonna Hollannissa olimme Chris Irwinin klinikalla, tänä vuonna vietän ekaa vapaapäivääni Arizonassa. Taidan nauttia AC:n tuomasta viileydestä koooooko päivän. Tänä vuonna juhannuksen missaaminen tuntuu huomattavasti vaikeammalta, kuin viime vuonna. Tosin nyt olen ollut vasta viikon ulkomailla, kun vuosi sitten olin haahuillut Hollannissa jo 1,5 kk. Sinäänsä outoa, koska en nyt muista olleeni koskaan mikään yli-innokas juhannuksen juhlija (tai no juhlija ylipäätänsä), mutta kaipa se on se ajatus mökistä, perheestä ja järvimaisemasta mikä houkuttaa täällä aavikon keskellä. Toisaalta, tuleehan noita juhannuksia. Paskemminkin voisi mennä! 

Eka viikko USAa tulee tänään täyteen ja edelleen tuntuu siltä, että olisin ollut täällä huomattavasti paljon pidempään. En kyllä vieläkään ole aivan sisäistänyt sitä, että OLEN Arizonassa. Vaikka päivät tosiaan menevät ihan tyylikkäästi ja työt sujuvat suhteellisen hyvin, on vähän sellainen "jaa tässäkö tämä nyt oli"- fiilis. Mikä on ihan hölmöä, kun miettii, että tosiaan vasta viikko takana. Etenkin kun ajattelee, mikä järjetön tilaisuus tämä on, niin tuollaiset ajatukset täytyy vaan sulkea pois ja nauttia joka hetkestä, ennen kuin on myöhäistä. Toisaalta samoja fiboja oli Hollannissa ekat pari viikkoa, kunnes se "hitto, tää on siistiä"- fiilis tuli. Näin käynee tälläkin kertaa. Tavallaan näiden asioiden läpikäyminen, haahuileva fiilis ja omien päätösten kyseenalaistaminen lienee ihan normaalia. Sitä vissiin kutsutaan kulttuurishokiksi tjsp. ;)

Uskon, että Emilyn takaisin tuleminen ensi viikon lopussa muuttaa paljon asioita. Sitten on kämppis, kenen kanssa voi iltaisin/päivisin tehdä jotain, nähdä asioita. Mun KV-ajokortti on vasta matkalla tänne, eli en voi edes ajaa autoa täällä vielä. Se voi olla kyllä ganska intresantta kun ekan kerran hyppää auton rattiin jenkkilässä. No, selvisin hengissä Hollannin ylikapeilla kiemurateillä, enköhän selviä näiden Highway meiningeissäkin. Corin kanssa ollaan käyty pari kertaa Green Valleyssä uimassa töiden jälkeen ja se on ollut kyllä ihan mukavaa ja virkistävää. Kyllä, Arizonan iltapäivähelteessäkin voi palella, kun nouset altaasta ylös. Jopa suomalainen. :D 

AgriVenture järjestää Vegasissa ensi viikolla trainee meetingin, mikä menee multa valitettavasti ohi. Ensinnäkin olen ollut töissä vasta vähän aikaa, eli en edes voi/saa lähteä mihinkään (4 week orientation) ja toisekseen ensi viikon Cori on poissa, eli olen enemmän tai vähemmän ainoa työntekiä täällä. Ei paljon lähdetä Las Vegasiin. Mutta eiköhän noita tapaamisia tule vielä lisää. Olisi ihan huippua treffata muita harjoittelijoita, muutamia suomalaisiakin (yksi puolituttu jopa) on tällä hetkellä USA:ssa töissä. Sen lisäksi aika paljon ruotsalaisia, norjalaisia, muutama tanskalainen ja paljon ausseja ja brittejä häärää täällä. Mahdollisuus siis luoda paljon uusia kontakteja ja saada tuttuja/ystäviä. Can't wait! 

Elokuussa Emily palaa takaisin kouluun ja tilalle tulee mahdollisesti tyttö Ruotsista. Tossa isäntäperheen kanssa jo kaavailtiin, että jos hän haluaa, voisimme kahdestaan tehdä ennen mun lähtöä pienen road tripin; nähdä Grand Canyon, Las Vegas ja Californiaa. Ja mielellään myös Coloradoa. Voisi olla aika huippua.

Keskiviikkona Gus opetti lassoamisen perusteita ja torstaina treenailin itsekseni hetken aikaa. Oon NIIN luonnonlahjakkuus. Keskiviikkona onnistuin lassoamaan koko harjoitteluhärän ja eilen onnistuin jotenkin osumaan vain sarvien ympärille, mikä siis on tarkoituskin. Oon niin pro. Not. Ke ajettiin myös muutama minuutti karjaa laitumelta toiselle. Oli aika huippusiistiä. Helvetin isoja sonneja oli ainakin.

Eipä muuta, kuumaa ja hikistä edelleen. Gotta love it. Loppuun kuva ötöstä, jonka bongasin eilen.

Joku sammakon sukulainen vissiinkin.

Today I have been in the States one week. Still feels like longer, but probably in the end time will just fly by, like it did last year in Holland. Days go by and everything's ok, but I keep thinking "Is this it?" which is totally stupid considering the little time I have been here. But on the other hand, I had same kind of feelings last year, until it turned to the "Shit, this is amazig"-feeling. So I try and stay patient and give it time. I believe everything will change, once Emily gets here end of next week. I am really looking forward to it. Having a room mate and being able to see things with a local girl. This week me and Cori have been going swimming a few times in Green Valley after work and it has been really nice. I am waiting for my international driver's license, so until it arrives, I have to rely on other people giving me a ride.

This week-end is the yearly midsummer fest in Finland and I am doing something totally different for the second year in a row. The human mind is funny, because I would love to be spending this week-end in Finland with family and friends, but I kind of don't realise that I can do it next year or the year after that, so I should just enjoy my time in the States now, before it is too late. Especially considering what an amazing opportunity this is and how I have wanted to come here for like forever, I have to push those kind of thoughs away and enjoy every day I get to spend here. Although, I guess it is kind of normal to second guess everything and to feel a little bit disoriented. I think it's called culture shok or something. ;)

On Wednesday Gus gave me my first roping lesson, and oh, I am such a natural! Then I managed to rope the practise bull only around the neck. Yesterday after roping a few minutes on my on I roped the bull only around the horns, which is kind of the idea. I am so good. Not. But it's fun. I might have to buy/build a bull in Finland and keep practising. Roping alive animals for fun is prohibited in the EU and I am far from roping anything that is moving anyway. I also got to drive cattle for a few minutes when we just moved them to the next field. Pretty cool, and that wasn't even the real thing yet. 

On June 24-27th AgriVenture has a trainee meeting in Las Vegas. I have to skip it though, because of my 4 week orientation period and because Cori is away next week, so it's just me to help out. Well, I guess there will be other meetings I can go to. It would be so cool to meet other trainees, there are a few other finnish trainees in the States also. In addition there are quite a few from Sweden, Norway, Denmark, Australia and UK. Can't wait to get to know people, build contacts and get new friends from around the world.

Emily goes back to school in August and there will maybe be another girl from Sweden then. We were talking with Gus and Bobbi that if she's up for it, we could make a road trip before I leave; Las Vegas, Grand Canyon, Colorado, California. See what's out there. That would be cool too.

Well anyway, that's it I guess for now. Still hot and sweaty, gotta love it. In the pic is a toad-like creature I saw yesterday while feeding horses. Weird.

Day 3.

Lämpöä piisaa edelleen ja olenkin saanut tosi hienot rusketusrajat näiden kolmen päivän aikana. Eipä sitä ilman missään muussa, kuin t-paidassa taida kehdata enää ulos mennäkään.. Laukku oli pakattu täyteen suht tummia t-paitoja ja toppeja ja kolmen pv jälkeen olen todennut, että siellä olisi pitänyt olla vaaleita pitkähihasia, löysiä paitoja, joissa on kaulus suojaamaan niskaa (olen meinaan kirjaimmellisesti punaniska). Oppia ikä kaikki. Aurinko on ihan uskomattoman vahva täällä ja paikalliset kertoivatkin, että alueella ihosyöpä ja muut ihotaudit ovat iso ongelma. Uskon kyllä ihan heti.

Tässä on tapahtunut kaikenlaista ja välillä tuntuukin, että oon ollu täällä jo viikkoja, enkä vain päiviä. Omalla tavallaan päivät on pitkiä, mutta toisaalta ei niin pahoja (ainakaan vielä), mitä aattelin. Kuumuus edelleenkin tekee elämästä välillä tosi vaikeeta. Suihkussa on pakko käydä 2 krt päivässä ja paitoja kuluu ihan mukavasti. Kaipa se siitä, kun elimistö tottuu. Ens kuussa alkavat monsuunisateet, eli silloin lämmön lisäksi tulee kosteus. Gotta love it. Elo-ja syyskuu on ehkä kivoja, mutta lokakuu kuulemma aika jees. Oonhan mä täällä siitä sit 2 viikkoa. :D

Sunnuntai alkoi tyylikkäästi sillä, että jouduttiin lopettamaan yksi hevonen, jolle oli yön aikana tullut useampi murtuma takajalkaan. Harmi, oli kivan oloinen hevonen. Eilen menin kentällä Brownien kanssa, joka on sellainen... tankki.. Jonka jalat sojottaa vähän joka suuntaan. Ihan jees kuitenkin, korvien väli tuntui olevan kunnossa, vaikkei siitä koskaan mitään kouluhevosta tulekaan. Täällä (siis USA:ssa) tehtiin joskus vuonna nakki kantavina olevien tammojen virtsasta jotain hormooneja, joita sitten tyrkättiin menopausissa oleville naisille. Tätä varten niiden isojen hevostilojen tammat olivat koko ajan kantavina ja varsoja syntyi paljon. Tämä Brownie on kuulemma yksi noista varsoista, jotka annettiin pois, kun koko touhu osottautuikin ihan hulluksi. Ihme. Tänään sitten tehtiin vähän groundwork basics juttuja Harperin kanssa, jonka kanssa olin siis maastossa ekana päivänä. Sekin meni ihan kivasti, vähän nää tekee eri juttuja, kuin Hollannissa ja olin kyllä itsekin ruosteessa. Sitten vielä mut aika yllättäen tyrkättiin Badgerin selkään, jota voisi koulutuksellisesti verrata aika nuoreen hevoseen (on nyt 7 v.), koska sitä ei ole juuri ratsastettu. Olin vähän, et oooookooooo, mut selässä pysyttiin ja kaikki meni jees. Sit lähdettiin jonneki tonne 60 mailin päähän hakee yks siittolassa ollut tamma kotio, ruokittiin hevoset ja siinä se päivä olikin. Matkalla näkyi paljo kaktuksia! ;) Pihassa niitä ei kyllä ole yhtään...

Kävin tänään samalla reissulla hakemassa pre-paid liittymän. Oon vieläki ihan hämmästynyt asiakaspalvelun tasosta! Mulle avattiin ovi kun lähdin kaupasta ja käteltiin.. Ja sain sen myyjän (Daniel) käyntikortin, mihin se kirjotti vielä erikseen kännykkänumeron.. Mhhhhmmm'mm.. :D Muutenkin porukka on tosi mukavaa, liekö sitten tuttua amerikkalaista tapaa, vai oonko törmännyt ihan kivoihin tyyppeihin. Who knows. Tästä etiäpäin!

English:  So, slowly getting my head back together after travelling for 24h, having a time difference of 10 h and working in the intense heat of 40 degrees. I've been here for 3 days now, getting used to the people and horses and the way this ranch works. So far so good, I'd say. The only thing messing things up is the temperature, that is really tough. But it's kind of good to see, that I am not the only one who is affected. Even arizona borne people struggle with these temperatures.

Even though it's been only three days, it feels like a lot longer. Somehow, even though the days aren't extremely long, things just happen and make the days feel longer. Of course there is so much new stuff everyday that it feels like a lot happens in one day. I'm sure after a while things'll settle down to their own places and days go by with more routine.

During these 3 days I've managed to get awful tan lines, so that I'll be never able to go out in a top, or a bikini for that matter, because I am kind of wearing a t-shirt all the time. Terrible. My days consist of feeding horses, riding or doing groundwork with 1-4 horses a day (the amount will increase as soon as I've adjusted to the heat), cleaning paddocks, taking horses in and out of fields for riding or feeding etc etc, all the basic stable things I guess. Another girl, Emily, stays here too, but she's gone for 2 weeks now, so I'll meet her next week. In addition Cori works from Tuesday to Saturday and Jennifer helps out on Mondays.

I guess that's it in all its shortness. Now I'll head up for bed, it's an early start tomorrow again.

First 24 hours

Joo terve. Turha Suomessa sit enää koskaan valittaa, että on kuuma. Täällä on kuuma. Piste. Tänään lämpötila pyöri siinä 100 Fahrenheitin, eli 38 Celsiuksen hujakoilla. Tuntu kyllä ennemminkin sadalta meidän asteelta. Pieni Jet Lag päälle ja tää tyyppi on aika kuollut. Eilen illalla kaaduin sänkyyn kasin aikaan paikallista aikaa, eli kuuden aikaan aamulla Suomessa (aikaero siis 10h, Suomi edellä). Valvomista tuossa kohtaa kertyi reilu vuorokausi, koneessa tosin muutaman kerran torkahdin. Puolelta öin heräsin ja torkuin sit enemmän ja vähemmän viiteen asti, jolloin herätään ja painutaan töihin. Itse työtehtävät eivät vaikuta kovinkaan vaikeilta tai erikoisilta, normi tallijuttuja, ruokintaa, tarhojen siivousta, hevosten kuntoonlaittoa. Aamut alkavat ratsastettavilla/työstettvävillä hevosilla, koska aikaa näinkään fyysiseen hommaan ei ole montaa tuntia. Sen jälkeen lämpötila on vain liian kova. Tänään käytiin maastossa porukalla. Loput hommat tehdään sen jälkeen ja hommista riippuen menee kuulemma puoli yhteen-puoli kolmeen. Viiden aikaan heitetään iltaruuat ja sitten päivä on pulkassa. Onneksi tapana täällä on mennä aika aikaisin nukkumaan, koska uni tulee varmasti tarpeeseen. :D Tontti on suhteellisen iso ja kävelyä tulee yllättävän paljon. Rankinta kuitenkin näin yhden päivän kokemuksella on kuumuus. Siihen menee hetki, että tottuu ja saa kehon ja elimistön muutenkin palautumaan suhteellisen rankasta reissusta ja aikaerosta.

Meitä duunareita on aika paljon. Emily tulee takaisin kuun lopussa ja on elokuun loppuun asti. Hänen kanssaan jaan huoneen.  Btw, mulla on vesisänky. cool! Täytyy siis muutama viikko odottaa, ennen kuin häneen tutustun. Emilyn tilalle tulee vissiin joku ruotsalainen tyyppi. Cori tekee ti-la töitä ja tänään oltiin siis samaan aikaan töissä. Tosi mukavan tuntuinen tyyppi. Maanantaisin tulee Jennifer päiväksi töihin, hänet nään siis ylihuomenna. Sitten olen minä, joka tekee 6 pv/vk töitä x tuntia päivässä. Mikäs siinä. :) Mun pelastus on kyllä ollut se, että talossa on ilmastointi. Jos teksti vaikuttaa sekavalta, nin aivot vissiin suli hivenen tässä päivän aikana. Vettä menee semmonen 5 litraa päivässä varmaankin ja silti tuntuu, että kuolee. :D Ei vaan, antaa itselleen pari pv aikaa tottua, kyllä se siitä sitten lähtee.

Tallia ja karsinoita ei ole. Ainoa paskanlappaamishomma on tarhojen päivittäinen siivous sekä semmosten pienien tarhojen siivous, missä osa hevosista syö päivällä.Siinä se, ajatus ei oikeen kulje, mutta sentään jotain kuulumisia. :)

English later when my head is working again after half way melting during my first day....